Konstock tarina

Konstock tarina

Uuden tukin kehittäminen lähti liikkelle siitä, kun nuorempi, ampumahiihtoa harrastava, lapsenlapseni Maiju täytti 16 v. ja alkoi opettelemaan pystyammuntaa ja minulla on vain juniorivalmentajan koulutus, jossa pystyammunnan tekniikkaa käydään läpi vain pintapuolisesti. Tästä syystä pyysin neuvoja eräältä huippuvalmentajalta. Hän antoikin erittäin hyviä neuvoja ja opetti mm: "Koska ase nousee ylös pystyammunnassa, tuot aseen takaisin alas ja siirrät seuraavaan tauluun". Insinöörinä jäin ihmettelemään, että mikä voima asetta nostaa, koska rekyyli on aina suoraan taaksepäin. Pian kuitenkin huomasin, että perinteissä asennossa pää on pystyssä, jolloin piippu on olkapään tukipisteen yläpuolella ja tällöin muodostuu momentti, joka nostaa asetta.

Ehdotin valmentajalle, että piippu pitäisi saada juuri olkapään tukipisteen kohdalle, jolloin ylöspäin nostavaa voimaa ei syntyisi. Keskustelujen jälkeen hän ehdotti, että suunnittelisin sellaisen tukin.

Niinpä sitten tein ja verrattuna perinteiseen tukkiin, uuteen malliin piti tehdä huomattavia muutoksia.

Kun olin saanut mallinnuksen valmiiksi, uskoa vahvistaakseni, etsin netistä kuvia, josko joku jo käyttää samanlaista asentoa. Ja löytyihän sieltä pari norjalaista Maailman Cup voittajaa, jotka ampuvat samanlaisesta uudesta asennosta. Ja kun seuraa tarkasti heidän pystyammuntaansa, heillä ei ase nouse lainkaan pystyammunnassa rekyylin vaikutuksesta. Tämä on ehkä yksi syy heidän nopeaan ammuntaansa, koska he ampuvat viisi laukausta 4 sek:iin

Ammunnasta tulee myös stabiilimpi, koska painopiste siirtyy monta senttiä alaspäin.

Ai niin vielä. Saadessaan prototukin käyttöönsä, Maiju ampui ensimmäisissä harjoituksissa neljännellä tai viidennellä kerralla ensimmäistä kertaa elämässään kaikki viisi taulua alas.